How cool is that?

04.07.2014

Halusin nuorena astronautiksi. Tutkimusmatkailu kuulosti ja kuulostaa vieläkin unelmieni täyttymykseltä. Muistan 18-vuotiaana purkautuneeni isälleni siitä kuinka hitaasti avaruuden valloitus etenee. En tule ikinä pääsemään sinne saatikka sitten tapaamaan avaruusolioita!

1990-luku ja 2000-luku olivat aika tylsiä, täällähän ei tapahtunut mitään. Mitä tulevaisuuden historiankirjoissa tullaan kirjoittamaan kuluneesta 20 vuodesta? Pari lamaa tuli ja meni. That's it. Pitikin syntyä tähän mitäänsanomattomaan aikakauteen.

But wait. Onhan jotain on tapahtunut. 1995 pidin lukion toisella luokalla kaverini kanssa esitelmän internetistä. En minä eikä kukaan kuulijoista ollut kuullut siitä aikaisemmin. Onneksi aiheeseen tarkemmin tutustunut kaveri oli kirjoittanut kaikki tekstit minulle valmiiksi.

No, myönnettäköön. Tieto liikkuu nykyään langattomammin, nopeammin ja helpommin, mutta onko sillä pitkässä juoksussa mitään väliä? Vieläkään ei näy avaruusolioita!

Hypätään vuoteen 2370. Avaruushulluna nörttinä olen luonnollisesti tutustunut perusteellisesti Star Trek -sarjojen ja -elokuvien luomaan kuvittelliseen universumiin. Siinä maailmankaikkeudessa tekninen kehitys on jo niin pitkällä että kaikilla on about se materia mitä tarvitsevat ja ihmiskunta keskittyy maallisen mammonan hamuamisen sijasta korkealentoisempiin tavoitteisiin. First contact -elokuvassa asia ilmaistaan näin: "The acquisition of wealth is no longer the driving force in our lives. We wish to better ourselves and the rest of humanity."

90-luvun teininä halusin mieluummin elää kyseisessä maailmassa. Maailmassa, jossa samoillaan moninkertaisella valonnopeudella ja löydetään joka päivä uusia mielenkiitoisia ilmiöitä. Siihen verrattuna tämä tylsä, rajoittunut pysähtyneisyys olisi mielellään saanut jäädä taakse. Mutta miltä 2370-luvun teinin unelma näyttään? Hän taas toivoo syntyneensä tähän päivään, siihen hetkeen, jolloin ihmiskunta otti harppauksen.

Jo kauan ennen kuin ihminen oppi kirjoittamaan, hän osasi laskea. Vanhimmat löydetyt laskemiseen käytetyt apuvälineet, erimuotoiset savikappaleet, on tehty n. 10 000 vuotta sitten. Arvioidaan, että niitä käytettiin sen ajan kirjanpitoon eli mm. viljasadon kirjaamiseen. Savikappaleet kehittyivät 5000 vuotta myöhemmin maailman ensimmäiseksi kirjoitusjärjestelmäksi, kun kirjanpitäjät halusivat löytää helpomman tavan muistaa mitä kukin omisti. Ihmiskunta on muutenkin suuressa määrin pyörinyt omistamisen ympärillä. Se alkoi jo vähintään 10 000 vuotta sitten, mutta nyt se loppuu.

Twitteriin lisätään keskimäärin 50 miljoonaa twiittiä päivässä, Facebookiin 60 miljoonaa statuspäivitystä. Yhden twiitin keskimääräinen pituus on 82 merkkiä. Jos oletetaan, että statuspäivityksen pituus on suunnilleen sama, niin Twitterin ja Facebookin käyttäjät tuottavat yhdessä 2600 raamatullisen verran uutta sisältöä. Joka päivä. Tämän lisäksi Facebokiin lisätään 100 miljoonaa kuvaa ja YouTubeen satoja tuhansia videoita. Joka päivä. Ja kaikki tämä ilman merkittävää rahallista korvausta.

Myönnettäköön, että suurin osa tästä sisällöstä ei vielä edistä "the wish to better ourselves and the rest of humanity". Avainsana on vielä, antakaa sille vähän aikaa.

Meillä (länsimaissa) on nyt riittävän korkea elintaso, jotta voimme keskittyä muuhun kuin perustarpeidemme tyydyttämiseen. Lisäksi meillä on vihdoinkin välineet ennennäkemättömään yhteistyöhön. Twitter on perustettu 2006, Facebook 2004 ja Youtube 2005. Kuvitelkaa mitä niillä tehdään 50 vuoden päästä.

Ja onhan nettiyhteisö jo saanut aikaan paljon hyödyllistäkin. Wikipedian sisältö vastaa yli 4000 painettua tietosanakirjaa, yli 70 % www-palvelimista pyörii Linuxilla, Firefox syrjäytti Internet Explorerin ja jos etsit mitä tahansa tietoa mistä tahansa harrastuksesta niin varmasti löytyy. Jos esimerkiksi matkustat pienen kaukaisen maan pääkaupunkiin niin vilkaise ihmeessä ensin VirtualTouristin 4400 Helsinki-matkavinkkiä tai lue joku Tripadvisorin 9000 Helsinki-arvostelusta. Ja kaikki tämä ilman mitään rahallista korvausta.

Tulen kesyttäminen mahdollisti ruuanlaiton, saven kovettamisen astioiksi sekä metallin muokkaamisen työkaluiksi ja aseiksi. Maanviljely mahdollisti siirtolaiselämästä luopumisen ja sitä kautta suurempien yhteisöjen synnyn. Yhteisöt taas mahdollistivat erikoistumisen ja tehokkuuden, joka antoi enemmän aikaa keskittyä muuhun kuin selviytymiseen. Teollinen vallankumous johti seuraavaan suureen hyppäyksen, kun kaikkea ei enää tarvinnut tehdä käsin. Internet ja etenkin sen sosiaalinen ulottuvuus mahdollistavat ensimmäistä kertaa koko ihmiskunnan kollektiivisen tietoisuuden valjastamisen yhteisiin ponnistuksiin ja useat menestyksekkäät projektit antavat ensimmäistä kertaa laajemmalti viitteitä siitä, että materian hamuaminen ei olekaan elämän perimmäinen tarkoitus.

Avaruusolioita ei vieläkään ole nähty, mutta elämme paraikaa yhtä ihmiskunnan suurista harppauksista. How cool is that?